MMM Lilli Kaarakan väitöskirjatutkimus ”Maaperämuutosten kesto ja ekosysteemin pitkän ajan toipuminen fysikaalisesta ja kemiallisesta kuormituksesta – esimerkkeinä kantojen korjuu ja sadetusimeytys” uutisoitiin www.helsinki.fi -sivulla otsikon ”Kan­to­jen kor­juu vä­hen­tää maa­pe­rän hii­li­va­ras­toa” alle. Maaseudun Tulevaisuus otsikoi saman asian ”Kantojen nosto ja tekopohjaveden tuotanto muuttavat metsämaata yli kymmeneksi vuodeksi”. Pieni näkökulmaero – suuri arvoero ainakin tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta.

Tutkimuksen mukaan kantojen korjuun ja sen jälkeen tehtävän maanmuokkauksen seurauksena kuusikoiden maaperän pintakerros häiriintyy laajalti ainakin yli kymmenen vuoden ajaksi. Havupuiden kannot ja paksut juuret muodostavat merkittävän hiilen ja ravinteiden pitkäaikaisvaraston, ja kantojen korjuun merkittävin ekologinen vaikutus onkin lahopuun ja sen hiilivaraston määrän väheneminen.

Kuulostaako pahalta? Maaperän pintakerros häiriintyy ja hiilivaraston määrä vähenee. Ilmastonmuutos senkuin kiihtyy. Vai?

V. 2011 Saana Kataja-aho selvitti väitöskirjassaan ”Kantojen korjuun vaikutukset metsämaaperään ja kasvillisuuteen”, että kantojen poistaminen vaikutti maaperään niin, että tiettyjen hajottajaeliöiden määrä väheni, typpeä vapautui sekä kasvien käytettäväksi että huuhtoutuvaksi, kasvullisuus rikastui ja taimien kasvu oli nopeampaa kuin perinteisesti laikutetulla alueella. Ilmeisesti maanpinnan rikkoutumisella oli suurempi vaikutus muutoksiin kuin kantojen poistolla. Ainakin lyhyen aikavälin tarkastelussa.

Siis mitä? Kantojen poisto nopeutti ja lisäsi kasvua. Onkos tämä nyt se hiilinielu? Mutta eikös tuo typen huuhtoutuminen ole paha asia?

Tutkimusta tarvitaan – puolueetonta, poikkitieteellistä, uusia uria luovaa ja vanhoja vahvistavaa. Samoin tarvitaan tutkimusten luku- ja uutisointiosaamisen kehittämistä. Tieto on valtaa.