Minulla on toive. Tiedän, että monella ihmisellä on huoli ja ahdistus ja ainainen kiire. Siitä huolimatta osalla meistä tilanne on kohtuullinen, hyvä jopa erinomainen. Voisimmeko me hyväosaiset antaa pienen rahtusen hyvästämme jollekin vähäosaisemmalle?

Se rahtunen voi olla hymy tai hyvänpäiväntoivotus.

Se voi olla lahjoitus leipäjonolle tai osallistuminen vanhusten virkistyspäivään.

Se on juuri sitä, mitä Sinä tunnet tällä hetkellä pystyväsi jakamaan muille ihmisille.

Hyväosaisuus ja vähäosaisuus eivät ole kiinni rahasta; ei ainakaan kokonaan. Suurelta osin kyse on mielentilasta, tunteesta. Vanha sananlasku ”Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei anna paljostaankaan” pitää paikkansa tänäkin päivänä.

Netti on pullollaan esimerkkejä ihan tavallisista ihmisistä, jotka jaksavat välittää lähimmäisistään ja toimia yhteiseksi hyväksi. Maaseudulla ja kylien toiminnoissa tämä malli ei ole koskaan kokonaan sammunut. On upeaa, että myös kaupungeissa ja asuinpaikoissa, joissa luontaiset sukulaisuussuhteisiin perustuvat tukiverkot ovat katkenneet, ihmiset ovat heränneet yhteisöllisyyteen. Yhteisöissä on voimaa – meissä on voimaa!

Laitetaan hyvä kiertämään. Pidetään huolta jokaisesta, myös niistä, jotka eivät tiedä tai halua myöntää tarvitsevansa apua.

#välittämisenvaltakunta #jokaisellaonihmisarvo